"La Nena".Tuudittaudun kaneliteen tuoksuun ja olen kirjoittavinani jotain maailmaaparantavaa.
Viereisen poydan tytolla on suomalaiset silmat ja karsinyt tukka.
Joskus tunnen oloni niin yksinaiseksi, etta etsin tuutuja kasvoja ihmisjoukosta...luulen loytaneeni lapsuudenystavan, kohdanneeni kaverin kadunvarrelta.
Kahvilassa soi No Woman No Cry laiskana jazzversiona. Haarukkani taistelee omenapiirakkaa vastaan, vaantaa kunnes leivos murtuu ja antautuu.
La biblioteca - Vila de Gracia. Kirjasto muistuttaa opiskeluajoista. Se on kolkko ja kirjahyllyjen vaatimattomat kokoelmat tuottavat pettymyksen, mutta siita huokuu 70-luvun vasynyt charmi.
No comments:
Post a Comment